ASUMINEN ARVOONSA
Asuminen on jokaisen Suomalaisen perusoikeus. Tulevaisuudessa asuntorakentamisen ja asuntotuotannon haasteet ovat maaseudun autioitumisen estämisessä ja toisaalta pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa sinne pakkautuvan väkimäärän vuoksi.
Meillä jokaisella suomalaisella on oltava mahdollista omalla työllään kustantaa oma ja perheensä asuminen. Myös tavallisella ihmisellä tavallisessa pienipalkkaisessa työssä. Helsingissä tämä on liki mahdotonta. Monilla vuokralla asuvilla henkilöistä ei ole edes tosiasiallista mahdollisuutta muuttaa edullisempiin vuokra-asuntoihin, kun sellaisia ei edes ole tarjolla.
Varsinkin suurissa kaupungeissa on vuokranantajan markkinat. Vuokralaisen on alistuttava suuriin vuokriin, jota ei välttämättä pysty omalla työllään maksamaan. Asumistuen rajoja on kiristetty entisestään, joten tästäkään tulonsiirrosta ei ole hyötyä pienipalkkaiselle työntekijälle.
Kun tavoitteena on tarjota kaupungin omien yhtiöiden kautta kohtuuhintaista asumista helsinkiläisille, tulee myös asukasvalintaan asettaa helsinkiläisyys yhdeksi tärkeimmäksi kriteeriksi. Kaupungin tulee ensisijaisesti tarjota kohtuuhintainen asuminen oman kaupunkinsa asukkaille. Tällöin ARA asunnot (HEKA) asunnot kohdistuvat juuri niille pienituloisille helsinkiläisille, eikä ohituskaistoja muualta tulleille ole.
On myös varmistettava, että kohtuuhintaisten asuntojen asuntojen jako tapahtuu mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Rahanteko julkisesti tuetuilla asunnoilla, käyttämällä esim. hyvällä sijainnilla olevia edullisia asuntoja huoneistohotelleina, pitää saada loppumaan
Kaupunki myös maksattaa vuokralaisella omalle pääomalleen tulevia tuottoja ja nämä kulut tulee tarkastella uudelleen ja ne on järkeistettävä. Näitä kuluja ovat mm tontinvuokrat ja tertiäärilainojen korot.
Asumisen hintaan vaikuttavat korkeat asumiskustannukset, jotka haittaavat erityisesti pääkaupunkiseudun kehitystä. Valtion vuokra-asunnoille antama tuki ei tuota riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, vaan tuet valuvat sijoittajien käsiin. Asuntojen hintakehitys pitää saada tasaantumaan lisäämällä sekä vuokra-asuntojen, omistusasuntojen että osaomistusasuntojen tarjontaa. Asumisen kokonaiskustannusten nousu on pysäytettävä.
Erityisesti pääkaupunkiseudulla asuntojen tarjonnan merkittävä lisääminen on tärkein avain asuntojen hintojen alentumiseen. Asuntomarkkinoiden jakautuminen Suomessa ja hintojen nousu erityisesti kasvukeskuksissa johtuu ensisijaisesti työpaikkojen tarjonnan sijoittumisesta. Valtiolla on oltava konkreettisia keinoja edellyttää seudun kunnilta rakentamistavoitteessa pysymistä. Kaavoitusprosessia on nopeutettava ja selkeytettävä. Rakennuttajien kilpailua on edistettävä muun muassa urakoiden pilkkomisella tai osuuskuntarakentamisen keinoin, sekä lisätä panostusta erityisesti kunnallisiin vuoka-asuntoihin, koska muiden yleishyödyllisiksi itseään kutsuvien toimijoiden asuntojen vuokrat ovat usein markkinavuokrien tasoa.
Meillä jokaisella suomalaisella on oltava mahdollista omalla työllään kustantaa oma ja perheensä asuminen. Myös tavallisella ihmisellä tavallisessa pienipalkkaisessa työssä. Helsingissä tämä on liki mahdotonta. Monilla vuokralla asuvilla henkilöistä ei ole edes tosiasiallista mahdollisuutta muuttaa edullisempiin vuokra-asuntoihin, kun sellaisia ei edes ole tarjolla.
Varsinkin suurissa kaupungeissa on vuokranantajan markkinat. Vuokralaisen on alistuttava suuriin vuokriin, jota ei välttämättä pysty omalla työllään maksamaan. Asumistuen rajoja on kiristetty entisestään, joten tästäkään tulonsiirrosta ei ole hyötyä pienipalkkaiselle työntekijälle.
Kun tavoitteena on tarjota kaupungin omien yhtiöiden kautta kohtuuhintaista asumista helsinkiläisille, tulee myös asukasvalintaan asettaa helsinkiläisyys yhdeksi tärkeimmäksi kriteeriksi. Kaupungin tulee ensisijaisesti tarjota kohtuuhintainen asuminen oman kaupunkinsa asukkaille. Tällöin ARA asunnot (HEKA) asunnot kohdistuvat juuri niille pienituloisille helsinkiläisille, eikä ohituskaistoja muualta tulleille ole.
On myös varmistettava, että kohtuuhintaisten asuntojen asuntojen jako tapahtuu mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Rahanteko julkisesti tuetuilla asunnoilla, käyttämällä esim. hyvällä sijainnilla olevia edullisia asuntoja huoneistohotelleina, pitää saada loppumaan
Kaupunki myös maksattaa vuokralaisella omalle pääomalleen tulevia tuottoja ja nämä kulut tulee tarkastella uudelleen ja ne on järkeistettävä. Näitä kuluja ovat mm tontinvuokrat ja tertiäärilainojen korot.
Asumisen hintaan vaikuttavat korkeat asumiskustannukset, jotka haittaavat erityisesti pääkaupunkiseudun kehitystä. Valtion vuokra-asunnoille antama tuki ei tuota riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, vaan tuet valuvat sijoittajien käsiin. Asuntojen hintakehitys pitää saada tasaantumaan lisäämällä sekä vuokra-asuntojen, omistusasuntojen että osaomistusasuntojen tarjontaa. Asumisen kokonaiskustannusten nousu on pysäytettävä.
Erityisesti pääkaupunkiseudulla asuntojen tarjonnan merkittävä lisääminen on tärkein avain asuntojen hintojen alentumiseen. Asuntomarkkinoiden jakautuminen Suomessa ja hintojen nousu erityisesti kasvukeskuksissa johtuu ensisijaisesti työpaikkojen tarjonnan sijoittumisesta. Valtiolla on oltava konkreettisia keinoja edellyttää seudun kunnilta rakentamistavoitteessa pysymistä. Kaavoitusprosessia on nopeutettava ja selkeytettävä. Rakennuttajien kilpailua on edistettävä muun muassa urakoiden pilkkomisella tai osuuskuntarakentamisen keinoin, sekä lisätä panostusta erityisesti kunnallisiin vuoka-asuntoihin, koska muiden yleishyödyllisiksi itseään kutsuvien toimijoiden asuntojen vuokrat ovat usein markkinavuokrien tasoa.